Yhteisöllisyydessä on kyse jaetusta ymmärryksestä siitä, mikä liittää meitä yhteen. Se perustuu sosiaaliseen vaihtoon (siis vastavuoroisuuteen) ja antaa mahdollisuuden kuulua johonkin. Se on ikään kuin sanaton sopimus tehdä yhdessä töitä yhteisten tavoitteiden eteen ja samalla nauttia siitä, mitä saavuttaa toisten kanssa. Se ei vaadi mitään monimutkaista ja työllistävää, sillä se syntyy yhdessä puhumalla, tekemällä vastavuoroisia tekoja ja tekemälllä yhteistyötä. Yksinkertaista ja arkista, kaikillle tuttua!
Yhteisöllisyys vaatii kuitenkin sitä, että ihmissuhteet ovat kunnossa. Sekä käytännön tasolla että omassa mielessä. Kuten tunnettu sosiaalipsykologi Kenneth J. Gergen (2009) asian niin kiehtovasti sanoo: mielen sisäinen todellisuus rakentuu suhteissa olemisen kautta. Jos suhteet toisiin ovat huonot tai ristiriitaiset, näkyy se omissa ajatuksissa. Ja kuten tiedämme, sekä ajattelutapamme että reaktiomme ohjaavat toimintaamme. Kun parannat ihmissuhteiden laatua, vaikutat samalla siihen miten näet ja koet et vain muut vaan myös itsesi.
Kannattaa siis panostaa yhteisöllisyyteen, myös työpaikalla. Yhteisöllisyyden kehittyminen itsessä ja omassa organisaatiossa antaa tilaa keskittyä oleelliseen. Ei tarvitse enää etuilla, kun voi luottaa toisen tukeen. Syntyy yhteisiä näkemyksiä kilpailevien reviirien sijaan. Voi rauhassa syventyä parhaansa tekemiseen ja jättää näyttämisen vähemmälle. Voi olla inhimillinen ihminen toiselle yhtä inhimilliselle ihmiselle. Ainakin ajoittain. Ja lumoutua siitä kaikesta erityisestä, mitä saamme yhdessä organisaatioissa aikaan.