Kuten edel­li­ses­sä kir­joi­tuk­ses­sa tote­sin: Luot­ta­mus­ta paran­taa jo se, että kai­kil­la on yhte­näi­nen koko­nais­ku­va tär­keis­tä perus­pro­ses­seis­ta ja jokai­sen roo­lis­ta niis­sä. Toi­saal­ta yhtei­nen kuva syn­tyy par­hai­ten, kun pro­ses­si­ku­vaus on teh­ty yhteistyössä. 

Jos hen­ki­lös­tö ei ole muka­na pro­ses­sien kuvaa­mi­ses­sa, vaan ne teh­dään kehit­tä­mis­pro­jek­tis­sa ulko­puo­lis­ten kon­sult­tien toi­mes­ta, ne hel­pos­ti liu­ku­vat kuvaa­maan yksit­täi­siä tilan­tei­ta tai ide­aa­li­ta­pauk­sia ”näin tämän pitäi­si men­nä” – tyy­liin. Ja täl­lai­set kuvauk­set anta­vat puo­lit­tais­ta ja ei-luo­tet­ta­vaa tie­toa muu­tos­joh­ta­mi­sen tuek­si ja voi­vat joh­taa vää­riin päätöksiin. 

Haas­tat­te­luis­sam­me tuli vas­taan tari­noi­ta sii­tä, mitä kävi, kun hen­ki­lös­tö ei ollut kehit­tä­mis­hank­kees­sa muka­na pro­ses­sien kuvauk­ses­sa. Erääs­sä orga­ni­saa­tios­sa talous­hal­lin­nan tie­to­jär­jes­tel­mä­pro­jek­tin tek­ni­sen toteut­ta­jan vaa­ti­muk­set ja valin­ta teh­tiin ulkois­ten kon­sult­tien kokoa­man pro­ses­si­ku­vauk­sen poh­jal­ta. Hen­ki­lös­tön näke­myk­siä ja kor­jauk­sia pro­ses­si­ku­vauk­siin ei halut­tu ottaa mukaan useas­ta väli­por­taan esi­mie­hen pyyn­nös­tä huo­li­mat­ta. Vies­ti tul­kit­tiin hen­ki­lös­tön näkö­kul­mas­ta yksi­se­lit­tei­ses­ti: mei­dän osaa­mi­seen ei luoteta. 

Pro­jek­tin ede­tes­sä pro­ses­sis­ta tuli esiin uusia vaa­ti­muk­sia, valit­tu IT-talo ei pys­ty­nyt toi­mit­ta­maan orga­ni­saa­tion tar­peet täyt­tä­vää tie­to­jär­jes­tel­mää ja bud­je­tit ylit­tyi­vät. Epä­luot­ta­muk­sen kier­re talon sisäl­lä ja ulkois­ten toi­mi­joi­den suun­taan oli valmis. 

Tari­na on har­mil­li­sen tut­tu lii­an mones­sa työpaikassa.