Työ­elä­män luot­ta­mus ilme­nee monin eri tavoin. Nimeä­mi­nen työ­ryh­mään ker­too sii­tä, että osaa­mis­ta ja tai­to­ja arvos­te­taan. Neu­von kysy­mi­nen on merk­ki asian­tun­ti­juu­des­ta ja hyvis­tä suh­teis­ta. Luot­ta­muk­ses­ta ker­too myös se, että uskal­le­taan antaa palau­tet­ta ja nos­taa esil­le epä­koh­dik­si koet­tu­ja asioita. 

Luot­ta­mus on myös luot­ta­vais­ta asen­net­ta toi­sia koh­taan ja usko sii­hen, ettei toi­nen tahal­laan vahin­goi­ta sanoil­la tai teoil­la.  Luot­ta­mus on inhi­mil­li­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ydin, joka ohjaa jokai­sen toimintaa.

Vuo­ro­vai­ku­tus on kuin yhtei­nen mat­ka, joka antaa tie­toa toi­sis­tam­me ja samal­la itses­täm­me. Toi­min­ta eri tilan­teis­sa antaa merk­ke­jä mat­kan suju­mi­ses­ta. Kun muka­na on luot­ta­mus­ta, pys­tyy huo­mioi­maan toi­set, ole­maan roh­kai­se­va ja koh­tuul­li­nen odo­tuk­sis­saan. Luot­ta­mus roh­kai­see jää­mään, epä­luot­ta­mus lähtemään.