Luot­ta­mus on tun­ne sii­tä, että toi­seen ihmi­seen ja hänen hyvän­tah­toi­suu­teen­sa voi luot­taa. On enna­koi­ta­vis­sa, miten hän toi­mii eri tilan­teis­sa. Kun toi­nen osoit­tau­tuu luot­ta­muk­sen arvoi­sek­si, syven­tä­vät koke­muk­set luot­ta­mus­ta. Se lisää myös omaa halua olla yhtä luotettava.

Luot­ta­mus on yleen­sä molem­min­puo­lis­ta ja vas­ta­vuo­rois­ta. Luo­tan sinuun ja sinä minuun. Tai voi­han käy­dä niin­kin, että olem­me molem­mat yhtä epä­luu­loi­sia eikä luot­ta­mus­ta pää­se syn­ty­mään. Luot­ta­mus kas­vaa vähi­tel­len. Se vah­vis­tuu, kun puheet ja teot vas­taa­vat tois­tu­vas­ti toi­si­aan. Luot­ta­muk­sen voi yleen­sä menet­tää vain ker­ran mut­ta nopeasti.

Jos otat toi­set huo­mioon ja kiin­nos­tut hei­dän aja­tuk­sis­taan ja teke­mi­sis­tään ja ennen kaik­kea olet ystä­väl­li­nen, sinun koe­taan arvos­ta­van mui­ta ja osoit­ta­van luot­ta­mus­ta. Olet hyvä tyyp­pi, luot­ta­muk­sen arvoi­nen. Kun luo­tat mui­hin, saat usein vas­ta­lah­jak­si luottamusta.

Luot­ta­mus raken­tuu siis teko­jen kaut­ta ja se herät­tää halun vas­ta­vuo­roi­suu­teen. Molem­min puo­li­nen aut­ta­mi­nen ja huo­mioon otta­mi­nen kas­vat­ta­vat luot­ta­mus­ta. Par­haim­mil­laan luot­ta­mus on kuin itse­ään toteut­ta­va ennus­te, joka saat­taa laa­je­ta koko ver­kos­toon. On hel­pom­pi luot­taa hen­ki­löön, joka on jon­kun itsel­le tär­keän ihmi­sen luot­to­hen­ki­lö. Eri­lai­set ver­kos­tot kyt­kee­kin yhteen usein juu­ri luottamus.

Luot­ta­muk­sen syn­ty­mi­nen vaa­tii rehel­li­syyt­tä, kuun­te­lua, joh­don­mu­kai­suut­ta, kes­kus­te­lua, oikeu­den­mu­kai­suut­ta ja kes­ki­näis­tä arvos­tus­ta. Hel­pom­pi sanoa kuin elää todek­si orga­ni­saa­tion arjessa.