Niin mä luo­tan, mut luot­ta­mus­ta on eri­lais­ta, kaik­ki ei ole sitä samaa.” tote­si asian­tun­ti­ja haastattelussa. 

Syn­ty­nyt luot­ta­mus voi olla usko­mus, jon­ka poh­jau­tuu ylei­seen tai muil­ta kuul­tuun tie­toon toi­sen luo­tet­ta­vuu­des­ta. Näin toi­mii ” työ­ka­ve­ril­la hyvät koke­muk­set” tai työ­ha­ke­muk­seen lii­te­tyt suo­si­tuk­set luot­ta­muk­sen raken­ta­ja­na. Luot­ta­mus voi raken­tua myös teh­tyyn sopi­muk­seen, jon­ka poh­jal­ta voim­me enna­koi­da toi­sen toimintaa. 

Kun olem­me teh­neet mui­den kans­sa yhteis­työ­tä, meil­lä on oma­koh­tais­ta koke­mus­ta toi­sis­ta. Täl­löin on mah­dol­lis­ta, että välil­lem­me raken­tuu tie­toi­nen tai tie­dos­ta­ma­ton luot­ta­mus­pää­tös. Uskal­lam­me olla avoi­mia ja luo­tam­me syvem­mäl­lä tasol­la toi­sen osaa­mi­seen ja hyvän­tah­toi­suu­teen. Emme pel­kää vir­hei­tä, kun tie­däm­me, ettei mei­tä nola­ta, jos kaik­ki ei mene ker­ras­sa 100% oikein.

Siis mitä luot­ta­mus on, usko­mus, koke­mus vai tapa toi­mia? Se on kaik­kia nii­tä. Se on pro­ses­si, jon­ka käyn­nis­tää mie­li­ku­va tai todel­li­nen koke­mus ihmis­ten teois­ta tai orga­ni­saa­tion käy­tän­nöis­tä. Luot­ta­mus tulee meis­sä esiin sekä usko­muk­se­na, pää­tök­se­nä, joka muut­tuu mei­dän omak­si toi­min­nak­si vah­vis­taen tai muren­taen yhdes­sä teke­mi­sen henkeä.