Useas­sa orga­ni­saa­tios­sa tar­vi­taan ”talon oma sana­kir­ja” ylei­sim­pien käsit­tei­den yhtei­sen ymmär­ryk­sen var­mis­ta­mi­sek­si. Jos sanat ymmär­re­tään useal­la taval­la, vää­ri­nym­mär­ryk­sis­tä tulee arki­päi­vää ja se naker­taa luot­ta­mus­ta. Puhu­mat­ta­kaan yhtei­sis­tä onnistumisista.

Esi­mer­kik­si sana pro­ses­si oli­si var­mas­ti yksi ylei­sin sana tuos­sa sana­kir­jas­sa. Puhu­taan­ko tilaus-toi­mi­tus­ket­jus­ta, työn­ku­lus­ta, perus­pro­ses­sis­ta, pal­ve­lu­pro­ses­sis­ta, ydin­pro­ses­sis­ta, sisäi­ses­tä pro­ses­sis­ta, tuki­pro­ses­seis­ta, vai pal­ve­lu­po­lus­ta? Toi­nen ylei­nen sana on tavoi­te. Tut­ki­muk­sis­sa on todet­tu, että suu­ri osa ymmär­tää tavoit­teen eri tavoin kuin oma esi­mies tai kollega. 

Yhtei­nen sana­kir­ja on raken­net­ta­vis­sa vain yhdes­sä. Tar­vi­taan siis ”kie­li­kou­lu” eli kes­kus­te­lua sii­tä, ymmär­re­tään­kö orga­ni­saa­tion perus­kä­sit­teet tar­peek­si yhtei­ses­ti. Suju­va ja teho­kas yhteis­työ­tä on haas­ta­vaa, kun ihmi­set puhues­saan tar­koit­ta­vat sanoil­la eri asioi­ta. Luot­ta­mus raken­tuu sii­tä, sanoo mitä tekee ja tekee mitä sanoo. Sik­si sanoil­la on merkitystä.

Olet­ko huo­man­nut omis­sa pala­ve­reis­sa ja työ­pai­kan kes­kus­te­luis­sa het­kiä, jol­loin ihmi­set käyt­tä­vät samo­ja sano­ja, mut­ta puhu­vat eri asiois­ta? Jos, niin mitä olet sil­loin tehnyt?