Luot­ta­mus raken­tuu vastavuoroisuudelle.Vastavuoroisuus on molem­min­puo­lis­ta ymmär­rys­tä ja aktii­vis­ta tukea.  Se voi olla myös emo­tio­naa­lis­ta vas­ta­vuo­roi­suut­ta, joka tukee itse­tun­toa tai sosi­aa­lis­ta vas­ta­vuo­roi­suut­ta, jon­ka tar­koi­tus on luo­da hyvä ilma­pii­ri. Vas­ta­vuo­roi­suus voi myös olla tie­don jaka­mis­ta tai etu­jen vaih­ta­mis­ta. Lajis­ta riip­pu­mat­ta vas­ta­vuo­roi­suus vah­vis­taa suh­tei­ta vuo­ro­vai­ku­tuk­sen kautta. 

Vas­ta­vuo­roi­suus syn­tyy sel­lais­ten välil­le, jot­ka koke­vat toi­sen­sa tär­keik­si itsel­leen. Vas­ta­vuo­roi­suus jat­kuu yhtä pit­kään kuin vuo­ro­vai­ku­tus­kin. Ilman kes­ki­näi­siin odo­tuk­siin vas­taa­mis­ta, mer­ki­tyk­sel­li­sek­si koet­tua yhteis­tä aikaa ja kes­ki­näis­tä arvos­tuk­sen osoit­ta­mis­ta ei ole vastavuoroisuuttakaan. 

Vas­ta­vuo­rot­to­muus luo puo­les­taan epä­luottamusta, joka etään­nyt­tää toi­sis­ta. Sen myö­tä mene­te­tään halu aut­taa ja tukea toi­sia, ja tilal­le astuu varo­vai­nen suh­tau­tu­mi­nen mui­hin. Yhteis­työn yllä­pi­tä­mi­nen vaa­tii siis työ­tä ja hyviä suh­tei­ta, mut­ta kai­ken kii­reen­kin kes­kel­lä se kannattaa.