Orga­ni­saa­tion kult­tuu­ri toi­mii par­haim­mil­laan veto­voi­ma­na, joka kis­koo ihmi­siä luok­seen. Pahim­mil­laan se on työn­tö­voi­ma, joka hyl­kii osaa­jia. Luon­tees­ta riip­pu­mat­ta kult­tuu­ri ei anna muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin toi­mia sen mukai­ses­ti. Kyse on pit­käl­ti sii­tä, miten ihmi­siin suh­tau­du­taan. Tulee­ko hyväk­sy­tyk­si ja pää­see­kö mukaan.

Voi­si aja­tel­la, että luot­ta­muk­sen kult­tuu­ri lei­maa aina koko orga­ni­saa­tio­ta. Näin ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä ole. Luot­ta­mus voi yhtä hyvin olla koko yhtei­söä lei­maa­va kult­tuu­ri­nen piir­re, mut­ta yhtä hyvin se voi olla vain tiet­tyi­hin teh­tä­viin, ammat­ti­ryh­miin tai ase­miin liittyvä. 

Samas­sa­kin orga­ni­saa­tios­sa voi siten olla sekä taho­ja, joil­la on hyvin itse­näi­nen val­ta ja vas­tuu ja taho­ja, joi­den toi­min­taan koh­dis­tuu tark­ko­ja ohjei­ta ja kont­rol­lia. Toi­set tun­te­vat, että hei­hin luo­te­taan, toi­set taas koke­vat epä­luot­ta­mus­ta. Tämä selit­tää pait­si eri yksi­köi­den ilma­pii­riä myös sitä, mik­si moniam­ma­til­li­sis­sa tii­meis­sä luot­ta­mus voi­daan kokea hyvin ris­ti­rii­tai­ses­ti. Osas­sa työ­teh­tä­viä odo­te­taan itse­näi­syyt­tä, toi­sis­sa taas tiuk­kaa ohjei­den nou­dat­ta­mis­ta. Luot­ta­mus kon­kre­ti­soi­tuu päi­vit­täi­ses­sä yhteistyössä.