Luot­ta­mus lisää luot­ta­mus­ta. Ja epä­luot­ta­mus lisää luot­ta­muk­sen puu­tet­ta, ikä­vä kyl­lä. Voi­ko epä­luot­ta­muk­sen kier­ret­tä kat­kais­ta? Se vaa­tii sys­te­maat­ti­suut­ta ja pal­jon teko­ja, jot­ka osoit­ta­vat, että hen­ki­lö on luot­ta­muk­sen arvoi­nen. Muu­ta­ma koke­mus ei rii­tä, sil­lä his­to­ria vai­kut­taa vah­vas­ti sii­hen, miten toimimme.

Tut­ki­muk­sis­sa on havait­tu, että luot­ta­mus syn­nyt­tää ja syven­tää luot­ta­mus­ta pait­si vai­kut­ta­mal­la käyt­täy­ty­mi­seen myös vai­kut­ta­mal­la havain­toi­hin. Hakeu­dum­me mie­luim­min nii­den seu­raan, jois­sa kans­sa yhteis­työ sujuu ja tun­tuu luon­te­val­ta. Hyvät koke­muk­set lisää­vät luot­ta­muk­sen tun­net­ta. Luot­ta­mus saa näke­mään toi­sen posi­tii­vi­sem­mas­sa valos­sa, kun taas epä­luot­ta­mus saa havait­se­maan vain nega­tii­vi­sia piir­tei­tä. Huo­maam­me hel­pom­min sel­lai­sen toi­min­nan ja piir­teet, jot­ka vah­vis­ta­vat omia uskomuksiamme.

Luot­ta­mus voi muut­tua epä­luot­ta­muk­sek­si ker­ta­hei­tol­la, mut­ta myös epä­luot­ta­mus voi kehit­tyä luot­ta­muk­sek­si. Muu­tos vain kes­tää pidem­pään, mut­ta on kai­ken sii­hen panos­te­tun työn arvoinen.