Luottamus kätkeytyy kieleen, jota käytämme. Arkipuheessa käytetyt sanat viestivät keskinäisestä arvostuksesta. Työpaikka voi tarjota uudelle tulokkaalle perintönä tietyn keskustelutyylin ja sanaston. Ehkä alussa huomaamme sanoihin liittyvän arvolatauksen, mutta vähän ajan päästä tulemme sokeaksi sille, millaista fiilistä sanat herättävät ympärillämme.
Mitä sanoja siis käytämme ? Eräs yritysjohtaja pohti sitä, kuinka ymmärrämme toisiamme yli yksikkörajojen. ”Perinteisesti ammattiryhmät kutsuu toisiaan vähän halventavasti. Toiset kutsuu myyjiä käden heiluttajiksi ja myyjät koodaajia nörteiksi”. Pienestä huumorista voi tahattomasti syntyä ihmisiä erottava arvoasetelma. Sanojen valinnoilla joko rakennetaan siltoja tai niitä poltetaan.
Toinen taso on se, mihin sanoja käytämme. Epäviralliset keskustelut rakentavat työpaikan yleistä ilmapiiriä. Kahvipöydän äärellä istutaan monessa työpäivässä useita minuutteja päivässä. Kuinka usein pöydän ympärillä jutellaan uusista ideoista ja ratkaisuista? Vai pohditaanko ei-paikalla olevien edesottamuksia: ”Voi ei, kuulitteko. Taas se on…”? Keskustelun tasolla on väliä. Luoko se draamaa, keskittyykö ongelmaan vai tavoitteleeko se ratkaisuja yhteisiin haasteisiin.
Millaisia sanavalintoja ja kahvikeskusteluja teillä käydään?