Hyvä poruk­ka ei rii­tä. Työ­elä­mäs­sä luot­ta­mus raken­tuu myös toi­mi­vis­ta pro­ses­seis­ta. Jos työ­ai­kaa menee sään­nöl­li­ses­ti asioi­den kor­jai­luun, ei kukaan jak­sa pysyä innostuneena. 

“Työyh­tei­sö oli tuleh­tu­nut ja ihmi­set eivät luot­ta­neet toi­siin­sa. Ensin aloi­tet­tiin työ­hy­vin­voin­ti­han­ke. Se ei tuot­ta­nut toi­vot­tu­ja tuloksia. 

Sit­ten rat­kai­sua läh­det­tiin hake­maan sel­keyt­tä­mäl­lä pro­ses­se­ja, töi­tä ja roo­le­ja. Uudis­tus­ta teh­tiin pari vuot­ta ja jokai­ses­ta hen­ki­lös­tö­ryh­mäs­tä oli edus­ta­jat mukana. 

Ennen vas­tuut oli­vat pirs­ta­loi­tu­neet. Kak­si tii­mi­läis­tä saat­toi antaa asiak­kaal­le samas­ta asias­ta eri­lai­sia vas­tauk­sia. Nyt jokai­sel­la on vas­tuu-alue ja yksi vas­taa yhdes­tä ja toi­nen ei sii­hen puu­tu. Kun poru­kal­la on omat vas­tuu­alu­eet, he ovat kas­va­neet ammat­ti­lai­sia. Oma vas­tuu-alue on ylpey­de­nai­he ja tuo­nut poru­kal­le työ­ni­loa. Koko­nai­suus pyö­rii. Luot­ta­mus on kas­va­nut takai­sin.” ker­toi pal­ve­lu­yk­si­kön johtaja.

Toi­ses­sa tari­nas­sa pro­ses­sit oli mää­ri­tel­ty sel­keäs­ti, mut­ta tulos oli toinen. 

“Olin isos­sa toi­mis­tos­sa ja siel­lä oli tosi hyvä hen­ki poru­kan kes­ken. Mut­ta raken­teet ja pakol­li­set rapor­toin­ti ym. pro­ses­sit oli niin jäy­kät ja kah­lit­si ideoin­tia. Ei voi­nut teh­dä oman ideoin­nin mukaan, piti seu­ra­ta tiet­tyä sovit­tua pro­ses­sia. Tun­tui, ettei luo­te­ta mun kykyyn raken­taa uut­ta – tai sit­ten ei halut­tu luot­taa. Vaih­doin työ­paik­kaan, jos­sa saan teh­dä ja luo­da.” kuva­si asiantuntija.

Kun pro­ses­si aut­taa näke­mään oman osaa­mi­sen ja panos­tuk­sen mer­ki­tyk­sen osa­na yhtei­siä tavoit­tei­ta, se innos­taa. Työn­ku­vaan on sisään­kir­joi­tet­tu: työ­pa­nok­se­si on tär­keä ja sinuun luotetaan.