”Useas­sa työ­pai­kas­sa olen tör­män­nyt sii­hen, että pro­ses­se­ja on kuvat­tu, mut­ta useal­la eri logii­kal­la ja ihmi­set on kuvauk­sia lukies­saan olleet aika ulal­la, mikä on mitäkin.” 

Pro­ses­sien ja työ­roo­lien sel­keyt­tä­mi­nen on yksi kon­kreet­ti­sin kehit­tä­mis­toi­men­pi­de halut­taes­sa paran­taa työ­elä­män luot­ta­mus­ta. Luot­ta­mus­ta paran­taa jo se, että kai­kil­la on yhte­näi­nen koko­nais­ku­va tär­keis­tä perus­pro­ses­seis­ta ja jokai­sen roo­lis­ta niis­sä. Se vies­tii ihmi­sil­le myös työ­nan­ta­jan puo­lel­ta arvos­tus­ta ja luot­ta­mus­ta: jokai­sen roo­li on tär­keä, se halu­taan teh­dä näky­väk­si ja kaik­kia tarvitaan. 

Luot­ta­muk­sen näkö­kul­mas­ta tär­ke­ää on, että työ­teh­tä­viä tar­kas­tel­laan pro­ses­si­ko­ko­nai­suu­te­na, joi­den tulok­se­na syn­tyy orga­ni­saa­tion perus­pal­ve­lu tai tuo­te. Jot­ta läpi tii­mien mene­vä työ­ket­ju toi­mii alus­ta lop­puun, esim. tilauk­ses­ta pal­ve­lun tai tuot­teen toi­mit­ta­mi­seen asiak­kaal­le, on otet­ta­va mukaan kaik­ki tii­mit ja tahot, joi­den työ­pa­nos vai­kut­taa perus­teh­tä­väs­sä onnis­tu­mi­seen. Suu­rim­mat ongel­mat pro­ses­seis­sa syn­ty­vät juu­ri tii­mien, yksi­köi­den ja orga­ni­saa­tioi­den raja­pin­nas­sa, jos­sa eri­lai­set toi­min­ta­ta­vat törmäävät. 

Huo­mioi­ta­vaa on myös se, että koko­nai­suut­ta kuvaa­via perus­pro­ses­se­ja yksi­tyis­koh­tai­sem­pi työn­kul­ku­kaa­vio tie­tyis­tä työ­vai­heis­ta voi puo­les­taan hei­ken­tää luot­ta­mus­ta mää­rit­te­le­mäl­lä tar­kas­ti, ilman vapausas­tei­ta, miten yksit­täi­nen työ suoritetaan. 

Miten teil­lä on pro­ses­sit kuvat­tu? Onko ne pät­kiä orga­ni­saa­tion perus­teh­tä­väs­tä vai löy­tyy­kö teil­lä pro­ses­si­ku­vauk­sia, jois­sa jokai­sen työ kyt­ket­ty johon­kin orga­ni­saa­tion perus­teh­tä­vään? Jokai­sen työ täy­tyy liit­tyä johon­kin isom­paan koko­nai­suu­teen, muu­ten voi kysyä, mikä mer­ki­tys työl­lä on. Ja ilman mer­ki­tys­tä ei luot­ta­mus vahvistu.